tiistai, 15. huhtikuu 2008

Mihin sen kännykän taas jätinkään?

Eilen kaverini selitti että hänellä tuli hieman "typerä" olo. Oli kotoa lähtiessään yrittänyt soittaa minulle, että on tulossa ja kaivellut samalla autonavaimia taskusta. Tämän jälkeen ihmetellyt mihin se puhelin oli jälleen kadonnut. Ei muuta kun lankapuhelin laulamaan ja soittamaan omaan kännykkään josko äänen perusteella pystyisi helpommin paikantamaan missä "kenkäpuhelin" sijaitsee. Aivan valintaäänen jälkeen vasemmassa kädessä puhelin tietenkin pirahti. Siinä vaiheessa kaverini osoitti jälleen kunnioitusta tälle blogille ja katsoi kuvainnollisesti peiliin ja tokaisi: Tyhmä minä!

tiistai, 1. huhtikuu 2008

Rakas siskoni ja ongelmalliset työkalut

Muutama viikonloppu taakseppäin olin siskoni luona käymässä. Siinä kaiken kahvin juonnin keskellä systeri tuntui olevan asteen verran ylienerginen.. Tämä usein tarkoittaa sitä että kohta on tehtävä ja autettava jos jossakin operaatiossa( ihme duraseli jos minulta kysytään ).. No sitten piti ruveta eteisen lattiaa purkamaan koska siihen oli suunniteltu laatoitus ja vanha "muovimatto" sai luvan lähteä. Muovimaton irroitus lattiasta olikin sitten työläämpi operaatio kun osasi odottaa. Minä yritin repiä kulmasta pala kerrallaa käsin ja siskollani oli "alamittaiset" lukkopihdit joilla se yritti repiä lattiaa vaikka palasina. Hetken tohinan jälkeen siskoni rupesi huutamaan kun hyjeena konsanaan. Minä siinä kyselemään että mikä nyt?

- On se nyt per**le ettei lukkopihditkään aukea huutamalla!

Jälkeenpäin olen naureskellut tälle monet kerrat. Ei muuten ole viimeinen kerta kun sisko saa kuulla jonkin sortin kuittausta ks asiasta.

tiistai, 1. huhtikuu 2008

Tästä kaikki alkoi

Kun vauhtia tulee tarpeeksi mittariin, niin aina tapahtuu kommelluksia joko itselleni tai jollekin läheiselleni. Kaiken pahan alku ja juuri oli tämä:

Eräänä perjantai iltan vuotta 2000 jotain olin kotona ja motivaationi ruuanlaittoon ei ollut kovinkaan suuri. Ajattelin siis lyödä pakastimesta jäätyneen pakastepizzan uuniin. Iskin elektroniseen Japaniassa valmistettuun munakelloon aikaa jotta tietäisin millon eväs on valmiina nautittavaksi. Eipä aikaakaan kun sohvalla löhöily keskeytyi äärettömän ärsyttävään piipitykseen keittiön suunnalta. Tallustin keittiöön ja sammutin kellon. Otin patakintaan oikeaan käteen ja näppäränä oikealla kädellä uuninluukkua avatessani ja vasemmalla kuumaa peltiä uunista ottaessa... tunsin itseni todella tyhmäksi.